Kevät

Kevät 2015. Aurinko paistoi, linnut lauloivat ja olin täynnä intoa. Odotin esikostani ja aikomukseni oli äitiyslomalla panostaa kaikkeen mikä liittyi leivontaan, myös blogin kirjoittamiseen. Leivonta ei unohtunut, mutta kaiken muun ajan ja huomion vei tämä pieni ihminen, joka oli kauneinta mitä olin ikinä nähnyt. Niinpä uppouduin vauvakuplaan, sielä oli hyvä olla.

Muuttuneesta arjesta huolimatta, jauhot pöllysivät keittiössä ja leivonta ei hidastunut. Keväällä 2017 uskaltauduin pitkän pohtimisen jälkeen hakea mukaan ihanaan Koko Suomi leipoo ohjelmaan. Ajattelin: ”Haetaan nyt sitten, en kuitenkaan pääse mukaan.” Yllätyinkin todenteolla, kun sain soiton, että minut on valittu mukaan ohjelmaan. Kaudella oli mukana aivan hurjan taitavia leipureita. Kauden kantavana teemana oli perinneleivonta. Tämä oli selkeästi yksi kompastuskiveni, useita leivonnaisia en ollut koskaan edes kokeillut. En päässyt loppuun saakka, mutta matkanteko näiden ihmisten kanssa oli mahtavaa. 

                  Kuva radionova.fi.

Nyt keväällä 2019, kaivelin arkistoja ja löysin ensimmäisen tekemäni kakun vuodelta 2014. Jopa minä näen tapahtuneen kehityksen. Olen oppinut uusia tekniikoita, luovuutta ja varmuutta. Olen myös  äärimmäisen motivoitunut oppimaan lisää. Aion myös panostaa jatkossa  ruokakuvaukseen enemmän. Jos jollain on hyviä vinkkejä tästä aiheesta, otan niitä vastaan mielelläni.

Aurinkoista kevättä. Ja muistakaa aina ei tarvitse syytä leipoa, tartu jauhopussiin vain koska voit.

-Krista

Long time no see.

Myönnettäköön, blogin kirjoittaminen on saattanut jäädä hieman unholaan vaikka leipominen on vahvasti läsnä arjessa. Inspiraatiota leipomiseen löytyy näin keväisin kaikesta; suloisesti lämmittävästä auringosta, lumen alta pilkottavasta vihreästä nurmesta joka kuiskaa lupauksia tulevasta kesästä tai vaikkapa kanssa leipureiden huikean taidokkaista teoksista. Vaikka omat leipurin kengät ovat vielä lasten kokoa, olen huomannut omassa otteessani paljon kehityksen askelia sitten viime postauksen. Olen ollut onnekas, että ympärilläni on innokkaita ihmisiä, jotka antavat luovuudelleni mahdollisuuden kasvaa, uskovat kykyihini sekä uskollisina tilaavat minulta kakkuja.

Vaikka suunnittelin pitäväni tämän kirjoituksen lyhyenä ja kuvarikkaana, kuvia selatessani huomasin projektien olleen itselleni niin suuria ja kehityksen kannalta merkityksellisiä, että ne kaipaavat hieman avaamista.

KAKUT

Harjoituskakku ravintolapäivän kunniaksi. Kakkua ja erityisesti ruusuja tehdessä sain kipinän lähteä hakemaan oppia itseäni taitavimmilta, mutta siitä lisää myöhemmin.

Suurin tekemäni tilauskakku (50 henk.) isäni 50-vuotisjuhliin, he´s old as dirt.

Seuraavat kolme kakkua matkasivat ihanan ja aurinkoisen kummityttöni ensimmäisille syntymäpäiväjuhlille. Prinsessalle arvoisensa kakut: Seeprakakku, Barbiekakku ja Perhosunelma. 

Masukakku mitä parhaimman ystävän vauvajuhliin. Muutamista virheistä huolimatta olin erittäin tyytyväinen kakkuun.

Frozen kakku erään pienen tytön synttäreille. Kuvasta puuttuu kakun päälle tulleet lelufiguurit. Tämän leipurin taidot ei vielä riitä niiden askartelemiseen itse.

Sokerimassa ja isomaltoosi koristeinen kakku vähän isomman tytön synttäreille.

Välillä pitää myös harjoitella niitä taitoja, missä on puutteita. Kermapursottaminen ei edellenkään ole vahvin lajini :) mutta hiljaa hyvä tulee.

Kummityttöni toivoi syntymäpäivilleen lumiukkokakkua ja sellaisen sain kuin ihmeenkaupalla tehtyä. Tämä oli kakku, johon olin pitkästä aikaan jopa tyytyväinen.

Ystäviä on ihana ilahduttaa.

Kakku pienen tytön jäätelö aiheisille synttäreille.

MACARONS

Macarons leivokset ovat olleet pinnalla jo hetken aikaan ja aivan kuin cakepopseista innostuin myös näistä. Useiden epäonnistumisien kautta olen kuin olenkin onnistunut tekemään leivoksia, joihin olen tyytyväinen. Usean kokeilun jälkeen olen löytänyt taitoihini sopivan reseptin, sopivan lämpötilan uunista sekä hermot niiden valmistukseen. Uskon näiden leivoksien pysyvän listallani vielä pitkään. Tässä muutamia näytteitä tekeleistäni:

 MUUTA MUKAVAA

Tämän lisäksi olen päässyt isoimpien kakkuprojektien sivutuotteena tekemään juhliin muitakin tuotoksia. Kakkujen lisäksi olen tehnyt juhliin juuri macaronseja, marenkejä, leivoksia, tryffeleitä, karamellipopcorneja ja muuta makeaa. 

Ajatukseni leivonnassa on "älä heitä hukkaan". Siksi olenkin kakkujen jämistä (pohjat ja täytteet) usein tehnyt suklaanamuja tai cakepopseja tilaajille yllätyksenä kuten alla.

Cakepopseja jäätelö aiheisille syntymäpäiville.

Suklaanamuja kakun jämistä vauvajuhliin.

 Kakkujen lisäksi olen saanut mahdollisuuden tehdä erilaisiin juhliin paljon muuta mahtavaa makeaa.

Syntisen hyviä fudge- ja minttusuklaaleivoksia.

Ensimmäiset marengit ikinä, kypsennys vaatii vielä hieman harjoittelua.

Cakepopseja Frozen syntymäpäiville.

 Omenakinuski muffineita.

Ydinjätteen värisiä karamellipopcorneja lastenkutsuille :)

MITÄS NYT?

No nyt on ilahdutettu niitä yhden käden sormilla laskettavia blogin lukijoita viimeisimmillä projekteilla. Jatkossa lupaan YRITTÄÄ seuraavaa: Panostan kuvaamiseen ja lisään tekeleitäni sitä mukaan kun niitä teen. Toivon kuitenkin hieman armoa, koska nyt on uunissa sellainen pulla, joka tuottaa iloa ja rakkautta mutta myös työtä ja huolia koko loppu elämäksi.

Ihanaa kevään alkua! <3

Epic fail = Eeppinen epäonnistuminen = Kääretorttu.

Yksi osa leivonnan hauskuudesta on inspiraation hakeminen. Itse haen inspiraatiota lehdistä, Pinterestistä, tv-ohjelmista, itseäni taitavempien ja viisampien blogeista, kirjoista sekä Facebookin Leivotaan!- yhteisöstä. Sieltä tämäkin idea kumpuaa. 

Muistan elävästi, kuinka teini-ikäisenä tein useita rahkalla ja viinirypäleillä täytettyjä kääretorttuja kotitaloudentunnilla opitun ohjeen mukaan. Se oli helppoa ja hyvää. Päätin palata suosikki leivonnaiseni pariin, mutta kaipasin vanhaan ohjeeseen jonkun uuden twistin. Näin kuvan kuvioidusta torttupohjasta. Päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja kokeileilla mitä jääkääpin aineksista saisin taiottua.

Kuvioitu kääretorttupohja
4 kananmunaa
1½ dl sokeri
1 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1½ tl leivinjauhetta
Kaakaojauhetta taikinan värjäämiseen

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet ja siivilöi joukkoon. Nosta osa taikinasta pursotuspussiin. Leikkaa pussin kulma auki ja pursota pellille kuvioita. Värjää loppu taikina kaakaojauheella ja kaada kuvioinnin päälle. Paista pellillä uunin keskitasolla 200 astetta 6-8 min.

Pohjaa tehdessä tein muutaman myöhemmin kohtalokkaaksi osoittautuneen virheen. Pursotuspussiin leikattu aukko oli liian suuri ja en ollut lainkaan tyytyväinen kuviointiin ja pohja viipyi uunissa turhan pitkään ottamassa rusketusta.

Odotellessa pohjan jäähtymistä oli aika hyökätä täytteen kimppuun. Aineita tutkaillessani sotasuunnitelma syntyi varsin vikkelään ja ryhdyin loihtimaan 

mansikka-suklaarouhetäytettä:
oman mielen mukaan tuoreita mansikoita
tarvittava määrä suklaa rouhetta
4dl vispikermaa
200g tuorejuustoa
n. 1dl vaniljakreemijauheutta.

Pilko mansikat ja rouhi suklaa. Vatkaa kerma. Notkista tuorejuusto. Sekoita tuorejuusto ja vaniljakreemi kermaan. Lisää mansikat ja suklaa.

Täyte maistui taivaalliselta, joten tiesin ettei mikään voi mennä enää vikaan... ainakaan maun suhteen. Lähtiessäni käärimään pohjaa muistin aikaisemmat virheeni kun pohja mureni käsiini.

Päätin, että ei aina voi voittaa, ei edes joka lauantai, ja jatkoin puuhailua. Tasoitin haljenneita reunoja hieman ylimääräisellä täytteellä, laitoin teen kiehumaan ja maistoin palasen.

Aina ei voi kaikessa onnistua, mutta tärkeintä on nousta ylös ja leipoa lisää :)

Tänään on hänen vuoro juhlia.

Kävipä niin, että siskoni juhlisti vanhenemistaan. Lahjaksi päätin tehdä jotain itse. Ja myönnettäköön kakun tekeminen vaikutti ainoalta verteenotettavalta vaihtoehdolta. Ryhdyin epäilemään valintaani aloittaessani kakun leipomisen juhlapäivän aamuna, ehkäpä pullo ilolientä ja kortti olisivat olleet järkevämpi vaihtoehto.

Kaksikerroksinen kakku koostui syvän suklaisesta kakkupohjasta sekä mansikka- että suklaamousse täytteistä. Suussasulavasta kakkupohjan ohjeesta saan kiittää Kinuskikissaa. Kakku oli kaksi kerroksinen, joten sanomattakin selvää tein kakkupohjia kaksi.

Suklaakakkupohja
5 munaa
200g voita
2 dl fariinisokeria
150g tummaa suklaata
2½ dl vehnäjauhoja
1 rkl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa 

Vatkaa fariinisokeri ja voi vaahdoksi, lisää keltuaiset yksitellen. Lisää suklaasula vaahtoon parissa erässä. Lisää taikinaan keskenään sekoitetut kuivat aineet. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja lisää taikinaan. Paista 175 asteessa uunin alatasolla 40-50 minuuttia.

Mansikkamousse
450g mansikoita
200g tuorejuustoa
4dl vispikermaa
n. 1dl vaniljakreemijauhetta
3 rkl sokeria

Soseuta mansikat. Vatkaa kerma. Sekoita tuorejuustoa, jotta se hieman notkistuu. Lisää kermaan mansikkasose, tuorejuusto, sokeri ja kreemijauhe.

Suklaamousse
4dl vispikermaa
200g tummaa suklaata
200g tuorejuustoa
50g suklaata rouhittuna

Vatkaa kerma. Notkista tuorejuustoa sekoittamalla ja lisää kermaan. Lisää seokseen sulatettu suklaa sekä rouhe ja sekoita tasaiseksi.

Kakkupohjien tulee antaa jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista kerroksiksi sekä täyttämistä. Päällystän kakkuni buttercreamillä eli karkeasti suomennettuna voi-sokerivaahdolla ennen sokerimassalla kuorruttamista. Itseäni viisaammat ovat kertoneet (ja minä olen kantapään kautta oppinut), että buttercream sulkee kakun kosteuden ja tällöin massa ei lähde valumaan. TOSIN tässä kakussa saattoi käydä niin, että hätäpäissäni levitin kakun täytettä reunoille kun buttercream ei näyttäny riittävän, jolloin kakun pinnan tasoittaminen oli haasteellista.

  
Sokerimassan kaulin aina silikonisen leivonta-alustan päällä johon levitän tomusokeria. Teoriassa massan ei pitäisi jäädä tällöin kiinni alustaan, teoriassa. No toisin kävi ihan oikeassa elämässä. Massaa oli kakun kokoon nähden liian vähän ja ohut sokerimassalevy osoittautui mahdottomaksi saada irti leivonta-alustatasta.

Kakun alempi kerros koristeltiin valkoisella sokerimassalla, punaisilla sokerimassakukilla sekä punaisilla helmillä kakun reunalla.

Toinen kerros oli kokonaan musta, jonka päällä oli muotoonsa kuivatetuja sokerimassakukkia. Koin mustan sokerimassan äärimmäisen haastavaksi käsitellä, koska lopputuloksesta ei tomusokerin vuoksi tullut niin kirkkaan värinen kuin olisin toivonut.

 
Sankari vaikutti kakkuun tyytyväiseltä ja maistui se myös vieraillekin. Niin sitä oppii virheistään ja on taas viisaampi seuraavaa kakkua puuhaillessa.

Juhannus on kakkujen juhlaa.

Juhannus. Valon juhla. Pienen pohjoisen kansan syy juhlia. Ja mikä sopiikaan juhliin paremmin kuin kakku :)

Myönnettäköön, lähti juhannuksena vähän mopo keulimaan, siis kakkujen suhteen. Pää oli niin pullollaan ideoita, etten vaan voinut sitoutua yhteen. Niinpä päädyin tekemään kolme kakkua.

Jokaiseen kakkuun käytin pohjaksi levykakku pohjaa.

4 munaa
1 ½ dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta

Vatkasin munat ja sokeri vaahdoksi ja siivilöin kuivat aineet joukkoon. Paistoin pohjia 200 asteessa noin 7 minuuttia. 

Jokaisen kakun välissä oli Kinuskikissan ohjeella tehtyä mustikka curdia. Tämä taivaallista, mutta pieni sitruunan twiati olisi leikannut makeutta loistavasti. 

Ensimmäiseen kakkuun olin saanut idean Pinterestistä. Kakun välissä oli mustikka curdia ja vaniljarahkaa. En ollut kovinkaan tyytyväinen lopputulokseen, vaikka kehuja sainkin. Jostain syystä (näin käy kaikissa sokerimassalla kuoruttamissani kakuissa)kakun pinta jäi epätasaiseksi. Tämän lisäksi kirjoitus jäi epäselväksi, koska sokerimassa ei ehtinyt kuivua.

Seuraavassa kakussa oli välissä kermaa ja aikaisemmin mainittua mustikka curdia. Tein kakaun niin sanottuna keikauskakkuna eli kelmutin kulhon ja kokosin kakun siihen. Pelkäsin kakun lässähtävän, koska täytteessä ei ollut lainkaan liivatetta, mutta hyvinhän siinä kävi.

Viimeisessä kakussa halusin harjoitella sokerimassalla marmorointia sekä pelottavaa pursottamista. No kaikki ei mennyt niin kuin suunnittelin, mutta olin tyytyväinen lopputulokseen. Sokerimassat eivät oikein sulautuneet keskenään ja pursotettava Renshawn valmis suklaamassa lämpeni käsiteltäessä niin, että alku- ja loppureunat olivat hieman erikokoisia.

Jeps, kuten sanoin mopo lähti vähän keulimaan! Kakun täytteistä kesää!

Ihka ensimmäinen tilaustyö takana.

Kun työkaverini pyysi minua tekemään poikansa rippijuhliin kakkuja sekä cake popseja, luulin hänen vitsailevan. Toisin kävi.

Pienen palaveeraamisen jälkeen päädyimme tekemään suklaajuustokakun sekä suklaan ja vaniljan makuisia cake popseja. Juhlien värimaailma oli sininen, joten tämä värimaailma oli myös vahvasti läsnä valmistamissani tarjoiluissa.

Juhlat olivat sunnuntaina, mutta aloitin urakkani jo keskiviikkona sokerimassa koristeiden valmistamisella. Tarkoituksenani oli tehdä erilaisia kukkia sinisen ja valkoisen sävyissä.

Tämän lisäksi kävin ostamassa Confettista kirjain muotteja, joilla oli tarkoitus tehdä sankarin nimikirjaimet. Kukat onnistuivat, ehkä jopa odotettua paremmin, mutta kirjaimet eivät ottaneet onnistuakseen. Syystä tai toisesta kirjainten reunat jäivät röpelöisiksi ja A- kirjaimia en saanut muotista millään ehjänä ulos. Täytynee jatkaa harjoittelua ennen muita tulevia projekteja.

No aloitetaan kerronta nyt siitä onnistuneesta osuudesta, cake popseista. Olin erittäin tyytyväinen lopputulokseen maun sekä ulkonäön suhteen, vaikka ne eivät olleet juhlissa olleetkaan kovin suuri menestys erikoisuutensa vuoksi. Cake popsit tehtiin valion ohjeiden mukaan:suklaa cakepops, vanilja cakepops. Vanilja cakepops ohjeessa on alunperin käytetty mangotuorejuustoa, mutta kokemukseni mukaan siihen voi maun mukaan käyttää mitä tahansa maustettua tuorejuustoa. Cakepopsit päällystin Renshawn melts napeilla. Ensimmäisessä kuvassa on käytetty sinisiä melts nappeja sekä valkosuklaalla tehdyt koriste spiraalit (joissa on vielä petraamista). Toisessa kuvassa ihka ensimmäiset marmoroidut cake popsit ja kolmannessa kuvassa cake popsit on maalattu tomuväreillä.

Sitten lienee aika siirtyä niihin mahalaskuihin. Tarkoituksena oli siis tehdä Valion ohjeen mukaan kaksi suklaa juustokakkua. Toisin kävi. Jotain aivan käsittämätöntä tapahtui toisen kakun liivatteen kanssa. Juustokakku massa jäi hieman kökkäreiseksi. Olin shokissa, koska pienen leipuri ikäni aikana liivatteen kanssa ei ole ollut ongelmia ja olen kummastellut niitä, jotka valittavat liivatteen käytön olevan haastavaa.

 

Mutta one should not waste anything good! Koska kakun maussa ei ollut mitään vikaa, päätin laittaa hyvän kiertoon.

No koska nyt oli siis sellainen tilanne että tilaus oli vajaa yhden kakun verran. No eikun kaappeja kaivelemaan (plus pelotti tehdä sama kakku uudelleen mokaamisen jälkeen). Tuloksena oli siis brownie-mustikkakakku. 

Itse olin sangen tyytyväinen lopputuloksiin. Aina löytyy parantamisen varaa, mutta DAMN ku oli kivaa puuhailla näitä kakkuja!